13. heinäkuuta 2015

Rautaperseajo 2015 - suunnittelu

Onhan tuossa jo jokunen vuosi siitä kun ajoin ensimmäisen rautaperseajon. Uusi rautaperseajo on ollut suunnitelmissa pitkään, mutta prätkäalalla yhden vapaapäivän järjestäminen keskellä kesää on lähes mahdotonta. Nyt semmoinen järjestyi pitkän aikaan ja ajoneuvoksi valittiin painotuore Suzuki UK110 -skootteri, jonka moottori pitäisi sisäänajaa samalla reissulla...

Reittisuunnitelma

Alkuperäinen reittisuunnitelma rautaperseajolle
Reittiä pohdittaessa tulisi huomioida ajoneuvon ominaisuudet, keli sekä ajankohta. Ei ehkä kannata lyödä päivämäärä lukkoon 2 kuukautta ennen ajoa vaa mielummin muutama päivä ennen ajoa, jos säät sen salliin. No, allekirjoittaneelle se ei tietenkään käy kun yrittäjä joutuu laittamaan asiat lukkoon jo 1/2 vuotta ennen ajoa, joten rautaperseajo alkaa 2.7. kello 8.00 - satoi taikka paistoi...

Suzuki UK110 on koko Suzukin skootteri-malliston pienin ja sen voim
avarat ovat kovin rajalliset. Tehoa on noin 9 hevosvoimaa, pieni 5,20 litran polttoainesäiliö sekä vaatimaton huippunopeus on yhdistelmä, joka luo reitin suunnitelulle omat rajansa. Ei saa olla liian mäkinen reitti ja tulee olla mahdollisuus "luukuttaa" pitkiä pätkiä kaasupohjassa huippunopeudella. 

Useiden Excel-harjoitusten jälkeen reitistä muodostui seuraavanlainen: Lähtö Kokkolan ABC-liikenneasemalta kello 8.00, siitä keula 8-tielle ja etelään niin pitkästi kuin tietä riittää: Vaasa, Pori, Turku, Helsinki, Kotka - eli maailman tylsin tie. Tämä osuus olisi pätkä, jonka saisi ajaa käytännössä 750 km kaasupohjassa! Välillä on on muutamia 60-80 km rajoitusalueita, mutta noin 80 % matkasta on 100-120 km/h rajoitusaluetta, mikä toki riittää Suzukille. 

Jos vielä tällä osuudella pääsee rekan peesiin, niin keskinopeus tulee olemaan huomattavan korkea. Rekan peesissä polttoaineen kulutus pienenee huomattavasti ja jos tankkausväliä saa vaikkapa 25 % pidennettyä, säästyy helposti 15-30 minuuttia ajassa. 

Siitä eteenpäin reitti onkin jo kovempi ponnistus UK110:lle. Kotkasta ajetaan itärajaa pitkin siten että Haminasta Luumäelle, Lappeenranta, Joensuu, Lieksa, Nurmes, Kajaani, Nivala ja varmuuden vuoksi Kalajoen kautta Kokkolaan. Tällä reitillä olisi matkaa noin 1670 km.

En tiedä riittääkö se rautaperseajoon, koska reitti lasketaan lyhyimmän ajoreitin mukaan mutta ei pikkuruisen Suzukin voimavaroilla tuota pitempää reittiä ehdi ajaa. Excel-harjoitusten tulokset kertoi että jos ajon keskinopeudeksi saadaan 80 km/h on ajoaika tälle noin 20 tuntia 40 minuuttia. Jos tankillisella pääsee 100 km, niin tankilla tulee käydä 17 kertaa. Yhteen takkaukseen menee noin 10 minuuttia, joten tankkaamisiin menee 2 tuntia 50 minuuttia eli kokonaisajaksi tulee 23 tuntia 30 minuutia...

Aikataulu on järjettömän tiukka ja siinä on paljon epävarmuuksia, mutta jos hommaan keskittyy on se ainakin teoriassa tehtävissä!

Suzuki UK110 kevariskootteri

Suzuki UK110
Meillä ei sitten viime kevään ole ollut käytettävissä koeajopyörää kypärille, joten Suzuki -koeajopäivän yhteydessä päätettiin tilata Suzukin uusin kevariskootteri tähän hommaan. Sen hinta on 2199 €, eli paljon vähemmän kuin uusi moposkootteri!

Koeajopäivänä ajoin "urkilla" varsin paljon ja kävin koittamassa sillä huippunopeutta 8-tiellä. Parin kilometrin kiihdytyksellä vastatuuleen kone kelasi 82,5 km/h huippunopeuden GPS:n mittariin, eli olettavasti myötätuulessa se menee yli 90 km/h, tasaisella vähän alle ja ylämäessä noin 80 km/h.
Siitä se ajatus sitten lähti - tällähän voisi koittaa rautaperseajoa! Pyörä itsessään on hupanen ajaa, on vain kaasu ja kaksi jarruvipua: etujarru ja takajarru. Sähköstartti, erittäin mukava istuin sekä 20 litran "tavaratila" minne mahtuu eväät ja kaikki välttämättömät tarpeet rautaperseajoon.

Se kulkee kaupungissa kepeästi liikennevirran mukana ja toisin kuin moposkoottereilla, autot ovat kaupungissa lähinnä tien tukkona. Sen ajotuntuma on salamannopea eli se kääntyy ajatusta nopeammin mutkiin mikä tekee ensimetreistä vähän huterantuntuiselta.

Maantieajossa UK110 kulkee vakaasti, eikä sivutuulikaan ota siihen pahemmin kiinni. Ainoastaan isoissa heitoissa huomaa takajousen rajoitteet ja kyyti ainakin tämmöisellä 100 kiloisella jässikällä on "keinuvaa" isoissa heitoissa. UK100:n hallintalaitteet ovat hyvin sijoitettu ja tämmöiselle 175 cm pitkälle juuri oikeissa paikoissa. 

Peileistä näkee taakse kaikissa nopeuksissa eikä ne sumene missään kohti tärinästä. Peilin varrella saisi olla vielä 5-7 cm enemmän pituutta, jolloin näkyvyys taakse paranisi vieläkin paremmaksi. Suzukin moottori ei tärise lainkaan, joten moottorin tasapainotus on hyvässä hoidossa ja äänimaailma on hämmentävä, sillä sitä ei ole. Urkin kun laittaa Kokkolan keskustassa käyntiin, niin sitä ei oikeastaa kuule ollenkaan. Ja kaasupohjassakin se on semmoista outoa hiljaista huutoa.

Tuulensuojaan UK110 ei tarjoa muuta kuin jaloille, mutta siihen saatavissa varsin kattava pleksisarja. Se sisältää ison etupleksin sekä käsisuojat. Sitä pohdiskelin, mutta kun tietää että ilmanvastus on pinta-ala kertaa ilmanvastuskerroin, ei isompi pinta-ala ainakaan paranna huippunopeutta...

Moottori on huippuyksinkertainen nelitahtimoottori, jossa on: polttoaineen ruiskutusjärjestelmä, sähköstartti sekä varmuuden vuoksi normaali käynnistyspoljon. Tehoa on vaatimattomasti ja se on selvästi optimoitu osakaasulle kaupunkinopeuksiin, mikä antaa alle 70 km/h noupeuksille mahdollisuuden liikkua ripeästi liikennevirran mukana.


9. kesäkuuta 2015

Suzuki koeajopäivä 6.10.

Tulevana keskiviikkona on Kokkolassa harvinaista herkkua tarjolla, nimittäin Suzuki tuo uutuudet koeajoon Kokkolan keskustaan! Koeajopäivä 6.10. ja pyörät ovat ajossa aamusta kello 8.00 alkaen aina iltaan asti!

Koeajettavat moottoripyörät:

  • Suzuki GSX-S1000A
  • DL1000A V-Strom
  • GSW250 Inazuma
  • UK110 Address

21. huhtikuuta 2015

Uusi Myymälä - Kokkola

Kokkolan uusi myymälä on ollut vähän hakusessa asiakkailta. Myymälän näyteikkuna alkaa olemaan valaistusta vaille valmis. Kun ajelette Kokkolan keskustaan Torikatua pitkin, niin tämmöisen kyltin alta uusi myymälä löytyy!

MC Lifestyle, Torikatu 16 LH 26, 67100 Kokkola

4. maaliskuuta 2015

Moottoripyörällä Venäjällä

Karjalan sorahighwayta.
Maailma rakastaa seikkailijaa.
Venäjälle moottoripyörällä. Eikös siellä ole tiet melko huonossa kunnossa? No siksipä juuri. Venäjä on lähellä ja päällystämätöntä tietä on paljon. Majoitusta, syömistä ja polttoainetta saa edullisesti. Matkaenskakuskeille voin suositella Venäjän matkailua, ainakin jos on valmis irtautumaan tutulta ja turvalliselta mukavuusalueelta.

Venäjälle matkaavan täytyy hankkia viisumi. Kertaviisumi oikeuttaa yhteen turistimatkaan ja on voimassa enintään 30 päivää. Viisumi on passin tyhjälle sivulle liimattava tarra. Viisumia hankittaessa tarvitaan passi joka on voimassa vähintään 6 kuukautta matkan päättymisen jälkeen, viisumianomuskaavake täytettynä ja allekirjoitettuna, passikuva ja todistus voimassa olevasta matkavakuutuksesta joka on voimassa Venäjällä. Kopio matkavakuutuskortista ei enää nykyään riitä. Viisumin toimitusaika on yleensä noin pari viikkoa.

Petrooliasema.
Venäjällä on alueita minne turistilla ei ole mitään asiaa, ainakaan ilman lupaa. Tämä täytyy ottaa huomioon kun viisumianomuslomakkeeseen kirjoittelee matkareittiä. Käytännössä viisumi on helpoin hankkia matkatoimiston tai vastaavan kautta, jolloin matkareittikin tulee viilattua niin, että hakemus ei tule kielteisellä päätöksellä ainakaan väärän reitin vuoksi takaisin. Oleskelu Venäjällä täytyy rekisteröidä jos matkan kesto on yli seitsemän päivää. Ainakin hotellissa yöpyessä on mahdollista tehdä rekisteröinti.

Vakuutusyhtiöt tarjoavat ajoneuvovakuutuksiin Venäjä laajennusta joka on suositeltavaa ottaa. Kaskon voimassaolon ehtona saattaa olla vakuutusyhtiöiden hyväksymän lukituslaitteen käyttö tai pyörässä oleva oma ajonestolaite. Rajalla tarvittava, vakuutusyhtiöstä saatava asiakirja on green card, eli kansainvälinen todistus voimassa olevasta liikennevakuutuksesta. Jos moottoripyörä ei ole omissa nimissäsi, tarvitset myös valtakirjan joka valtuuttaa rajan ylittämiseen kyseisellä ajoneuvolla. Pyörän rekisteriotteesta, passista, viisumista ja green cardista kannattaa ottaa kopiot alkuperäisten lisäksi varalta mukaan.

Osa raja-asemista on ympäri vuorokauden auki, osa on öisin kiinni. Käytäntö rajalla on vaihtelevaa. Suomen puolella riittää kun kerran näytät kaikki tarvittavat asiakirjat. Venäjän puolella operaatio alkaa yleensä siitä, että ajat pienelle kopille puomin eteen ja näytät koppalakille passin. Puomi nousee ja pääset ajamaan varsinaiselle asemarakennukselle. Sitten alkaa lippujen ja lappujen täyttäminen. Yleensä lappuja ei ole käännetty Suomeksi. Osa lapuista täytetään kaksin kappalein, eli toinen jää itselle paluumatkaa varten. Asiakirjat tarkastetaan ja passit katsotaan saman talon sisällä kolmessa eri kohtaa. Papereihin lyödään hienoja leimoja. Rajavartijat pyytävät yleensä avaamaan pyörän laukut, mutta harvemmin laukkuja on tarvinut tyhjentää. Rajalla saattaa helposti vierähtää tunti, vaikka jonoja ei olisikaan. Usein passi tarkastetaan vielä kerran kun ajat asemarakennukselta seuraavalle kopille missä puomi. Ja vielä kun olet ajanut muutaman kilometrin niin näet edessä puomin ja koppalakki pyytää passiasi nähtäväksi. Niinkin on käynyt, että pikkukylän motellissa keskellä ei mitään tulee rajavartija aamulla pyytämään passit nähtäväksi koko seurueelta kun olimme menossa aamupalalle.

Silta järven yli.
Karjalan tiekartta on hyvä olla tankkilaukussa mukana. Verraton apu on ollut Automapan ohjelma navigaattorissa, näyttää pienetkin tien tapaiset. Matkaan kannattaa varata perus työkalujen lisäksi renkaan paikkaamisessa tarvittavat välineet. Päällystämättömillä sekä päällystetyillä teillä on paljon maakiviä joita ei aina onnistu väistämään. Myös tasaista hyväkuntoista päällystämätöntä tietä on ajettavaksi. Karjalasta soratietä löytyy ja paljon, liikennettä on vähän. Sillat ovat vaihtelevassa kunnossa. Jos sillasta puuttuu sopivasti tien suuntaisesti lankku tai pari niin siinä on renkaan mentävä aukko. Mutkan takana voi tulla Lada vastaan keskellä tietä tai tukkiauton kyydistä tipahtanutta raakapuuta. Kannattaa tankata aina kun mahdollista. Polttoainetta on melko hyvin saatavilla, mutta joskus vasta pienen etsimisen jälkeen. Tärkeää on tiedostaa oman pyörän toimintasäde yhdellä tankillisella. Normaali käytäntö on, että ensin maksetaan ja sitten tankataan.
Rengashommia.

Ihmiset ovat ystävällisiä ja osa humalassa keskellä päivää. Terve terve on aina joku kättelemässä kun pyörät pysähtyvät. Vanhempi väestö puhuu Suomea yllättävänkin kaukana rajasta. Majoitusta löytyy mökeistä motelleihin ja hotelleihin. Miliisin kanssa ei ole ollut ongelmia. Pyörät on ollut usein vartioidulla parkkipaikalla yön ajan tai ainakin kettingillä köytettynä yhteen nippuun.

Venäjän matkailu kannattaa aloittaa esimerkiksi parin päivän kierroksella Kostamuksen, Vuokkiniemen, Jyskyjärven, Uhtuan ja Pääjärven suunnilla. Venäjän pohjoisin kaupunki Murmansk on myös vierailun arvoinen. Pietari – Murmansk välinen tie on ainakin pohjoisessa hyvässä kunnossa. Voit kuvitella ajavasi jossain Alaskan nurkilla kun pitkäkeulaiset jenkkirekat jyräävät vastaan ja maisema ei ole ihan huonoimmasta päästä. Murmanskista Petsamoon vievä tie numero A138 on päällystetty ja melko hyväkuntoinen. Tieltä poistuminen on kielletty. Murmanskin alueella on ydinkäyttöisten alusten ja sukellusveneiden laivastotukikohtia. Hienoja maisemia ja huonoja teitä löytyy myös Hiipinätuntureilta Kirovskin suunnalta.

Neljä reissua moottoripyörällä Venäjälle peräkkäisinä kesinä ja aloin miettimään jos välillä kävisi jossain muualla. Parin vuoden tauon jälkeen on Karjalan tiekartta alkanut taas olemaan silmien alla yhä useammin ja reittisuunnitelmat hahmottuu. Vielä monta kylää on itänaapurissa kiertämättä.

Jussi Männistö/JP-Liikennekoulu

Arveluttavia lätäköitä.