Rannikolle läpi Central Valleyn - Hearst Castle

Iltauutisissa mainostettiin Fresnon seudulle kesän lämpöennätystä. Meillä oli tarkoitus ajaa Kalifornian toiselle jättipuualueelle Sequoian kansallispuistoon eteläiseen Sierra Nevadan vuoristoon. Puisto sijaitsee Fresnon vieressä ja todettiin yhdessätuumin että metsässä tarpominen yli 40 asteen helteessä saa jäädä toiseen kertaan.

Niinpä otettiin suunnitelma B käyttöön ja päätettiin ajaa suorinta reittiä rannikolle läpi paahteisen Central Valley -alueen. Ajatuksena olisi yrittää päästä käymään vielä illalla Hearst Castle:lla San Simeonissa.

Tänään lähdettiin tuntia aikaisemmin liikkeelle mitä normaalisti. Siitä huolimatta aamulla lämpömittari näytti 29 asteen lukemia - ihanan viileää! Reitti Mariposasta rannikolle kulkee ensin tietä 49 pitkin etelään Sierra Nevadan loivilla rintellä, kunnes käännytään tasangolle etelään tielle 41. Tie 41 kulkee Fresnon läpi etelään ja yhdistyy 46-tieksi, joka kääntyy länteen Paso Roblesin kohdalla päätyen Pacific Highway 1 -rantatielle.

Fresnossa lämpömittari näytti 32 asteen lukemia aamulla 9 aikaan, eli oli varsin hyvä idea lähteä aikaisin viileään aikaan liikkeelle. Central Valley on valtava tasanko, jota vuoret ympäröivät. Kesällä tasangon keskilämpötila on 32 astetta ja päivisin saattaa helposti mennä 46 astetta rikki. Paahteesta huolimatta se on paikoin myös hyvin rehevää seutua, sillä vuorilta tuleva vesi kanavoidaan maatalouden käyttöön. Niinpä alueella on paljon sitruspuuplantaaseja, viinitarhoja, yms.

Koko tasangon ylitys oli sinänsä hieno kokemus, sillä maisemat vaihtuivat ensin auringon polttamasta ruohokentästä hiljalleen vehreämmäksi ja mitä lähemmäs rannikkoa tultiin sitä mäkisemmäksi. Lopulta, noin 6 mailia ennen rantaviivaa,  lämpötila romahti 20 asteeseen ja sankka sumu varmisti kylmät väreet iholle - mukavan viileää.

Edellisenä iltana varasin netistä yösijan nimeltä Little Sur Inn. Kyseistä majoituslaitosta kehuttiin poikkeuksellisen siistiksi ja hyvin varustelluksi ja sehän piti paikkansa. Iso erittäin siisti huone kustansi 110 $ yöltä. Voin suositella varauksetta tätä motellia.

Hearst Castle

Sisäänkäynti

Päivän päänähtävyys on William Randolph Hearstin (lehtikeisari, elokuvatuottaja, useiden kaivoksien omistaja, sijoittaja ja poliitikko) rakennuttama "karjatila". Tilan rakennustyöt alkoivat 1919 ja ne olivat pääosin valmiit 1938, mutta parannustöitä tehtiin Hearstin kuolemaan asti (1951).

Tila on rakennettu Hearstin isältä perityille maille San Simeoniin, joka on tyynen valtameren rannalla juuri Los Angelesin ja San Franciscon puolessa välissä Highway 1:n varrella. Meidän majapaikasta Cambriasta on tilalle matkaa noin 10 mailia.

Neptune -uima-allas

Hearst Castleen ei pääse tutustumaan itsenäisesti, vaan sen Visitor Centeristä tehdään kiertoajeluita tilalle. Liput kiertoajelulle maksaa 26 $ henkilöltä ja ainakin tähän aikaan vuodesta (kesäkuun loppu) paikkoja sai helposti, mutta sesonkina kannattaa liput varata etukäteen. Lipun hinnalla pääsee valitsemansa kiertoajelun lisäksi linnan historiaa esittelevään elokuvanäytökseen (40 min), joka kannattaa käydä katsomassa.

Kiertoajeluita lähtee Visitor Centeristä noin 10 minuutin välein ja bussi kuljettaa hienoa serpentiinitietä pitkin turistit tilan sisääntulon luokse, josta lady Dianen esittelykierros alkaa.

Vierashuone - Casa Del Sol

Ensimmäisenä esitellään tilan sisäänkäynti upeiden maisemien kera ja kerrotaan rakennuksen rakennusvaiheista. Se, mitä vuoden 1906 suurelta maanjäristykseltä jäi ehjäksi San Franciscosta, tuli poltti maan tasalle seuraavana päivän. Syy suureen tulipaloon olivat kaasulämmitteiset talot ja valaistus sekä niiden rikkoutuneet putkistot - liekkimeri oli valtava. Tuhosta johtuen Hearst halusi tilalleen sähköt ja niinpä ensimmäisestä rakennuspäivästä lähtien tilalta löytyi sähköä lampuille.

Seuraavana tutustumiskohteena oli Neptune Pool - kaikkien uima-altaiden äiti. Aivan törkeän hieno kokonaisuus, joka on rakennettu uusiksi neljään otteeseen  - eikä se Hearstin mielestä vieläkään ollut riittävän "hyvä". Meille se kyllä kelpaisi!

Seuraava etappi oli Casa Del Sol -vierastalo, joka sisälsi 18 viimeisen päälle laitettua makuuhuonetta. Kierroksella tutustuttiin neljään makuuhuoneeseen. Tämän jälkeen siirryttiin puutarhan kautta varsinaiseen päärakennukseen Casa Grandeen.

Casa Grande -päärakennus on saanut väkevästi vaikutteita espanjalaisesta katedraalista ja ulkoisesti se muistuttaakin kirkkoa. Ensimmäisenä tutustuttiin olohuoneeseen, joka on suurin kaikkista 19 olohuoneesta. Goottilaisen tyylin omaava olohuone on mykistävä espanjalaisineen taideteoksineen, mutta kokonaisuutena se on hivenen sekava.

Olohuone - Casa Grande

Tämän jälkeen siirryttiin sopivasti ruokailutilaan, jossa Hearst tarjosi hivenen evästä vierailleen Ruokapöytään mahtui kerrallaan 22 vierasta. Huonon valaistuksen johdosta ruokatilasta en saanut kunnon kuvaa. Ruokatilasta siirryttiin ns. "aamuhuoneeseen" jossa vieraille tarjoiltiin aamukahvit upeiden taideteosten joukossa.
 
Seuraava kohde on jokaisen biljardin ystävän unelma eli biljardi-huone. Upeat pöydät kerrankin riittävän isossa tilassa - kyllähän tässä iltaa viettäisi... Ja jos biljardi ei kiinnosta, niin aina voi viettää aikaa Hearstin omassa 50 paikkaisessa luksuselokuvateatterissa, jonka seinät ovat punaista samettia, istumapaikat kunnon sohvia ja täällähän ne Hollywoodin oikeat ensi-illat katsottiin - ei Los Angelissa.

Viimeisenä etappina oli roomalainen uima-allas sisätiloissa. Miten sen nyt sanoisi. Jos Neptune oli upea, niin ei tämänkään sisäaltaan tarvitse hävetä ollenkaan. Pinnat on tehty sinisestä ja okran värisistä mosaiikkilaatoista, joiden saumat on kullattu lehtikullalla.

Täysimittainen uima-allas on T-muotoinen ja sen keskellä on kieleke toisessa kerroksessa, josta voi harrastaa uimahyppyjä. Luonnollisesti kaikki valaisimet ja systeemit ovat puhdasta valkoista marmoria. Roomalainen allasosasto on kerrassaan upea - täällä Greta Garbon kelpasi uiskennella aamuisin.

Roomalainen allasosasto

No mitä tästä kaikesta pitäisi sitten ajatella? Kateelliset ovat sanoneet että Hearst Castle on amerikkalaisen mauttomuuden monumentti. Jos sitä katsotaan kokonaisuutena, niin se pitää hyvinkin paikkansa. Toisaalta William Hearst itse on halunnut tuoda kotiinsa palasia maailman parhaimpien arkkitehtien luomuksista ja jos kokonaisuutta katsotaan huone kerrallaan, niin aika upean kämpän hän on saanut aikaiseksi.

Yosemiten luonnonpuisto

Tämän päivän ykköskohde on Yosemiten kansallispuisto. Reitti sinne kulkee South Lake Tahoelta 89-tietä etelään Monitor Passin (2532 m) yli 395-tielle aavikon reunalle, kunnes käännytään 120-tielle eli Tioga Passin (3031 m) kautta Yosemite-laaksoon. Päivän pitäisi tulla täyteen Mariposassa.

Noin 500 metriä syvä Lake Tahoe sijaitsee keskellä Sierra Nevadan vuoristoa ja itsessään se on 1897 metriä korkealla, joten päivän ensimmäinen nousu Monitor Passille ei ollut erityisen jyrkkä. Tienä ja maisemiltaan se on hieno ja kuin luotu Electra Glidelle - pitkiä ja loivia mutkia loputtomasti nousun ollessa noin 6 %:n luokkaa. Monitor Pass nousee aina 2,5 kilometrin korkeuteen ja puuraja jää taakse juuri huipulla.

Monitor Pass - 2500 m

Heti huipun jälkeen maisema muuttuu laakista upeaksi aavikkomaisemaksi - ollaan Kalifornian ja Nevadan rajalla. Pudotus aavikolle on hienoa serpentiiniä ja 395-tiellä alkaa paahde. Ulkona on kuuma, mutta ei niin kuuma kuin eilen - ollaan kuitenkin yli 2 kilometrin korkeudessa ja lämpömittari näyttää 34 - 37 asteen hellelukemia.

Tie 395 nousee välillä hyvinkin korkealle ja sieltä aukeaa upeita maisemia aavikoille - en tiennytkään, että aavikot voivat olla noin hienoja. Toisaalta ne harvat järvet, joita täällä on, ovat upeita korkealta katsottuna. Esimerkkinä mainittakoon Mono Lake, jota moni muukin oli pysähtynyt hämmästelemään vuoren rinteelle.

Keidas keskellä aavikkoa

Samoin keskellä aavikkoa saattaa olla todellisia vihreitä keitaita. Vuorien sulamisvesi on ohjattu paikoin suoraan aavikolle, jolloin on muodostunut valtavia mutaisia niittyjä - täällä on lehmillä hyvä tarpoa. On lämpöä, vettä ja vihreää ruohoa silmän kantamattomasti.

Aavikko on hieno, mutta tie 120 vie Tioga Pass:lle, joka nousee aina 3031 metrin korkeuteen - Yosemiten kansallispuistoon. Nousu on upea ja maisemat muistuttavat hyvin paljon Ranskan merialppeja. Karua kuumaisemaa, hyvin paahteista ja paikoittain paljonkin lunta vaikka eletään kesä-heinäkuun vaihdetta.

Nousun huipulla 3031 metrissä on Yosemiten kansallispuiston portti. Liput puistoon maksoi 10 $ ja vaikka ollaan kolmessa kilometrissä oli lämpötilaa vielä yli 30 astetta - aavikko vaikuttaa näinkin korkealle. Heti huipun jälkeen ilmasto muuttuu hetkellisesti viileämmäksi ja alkaa loiva lasku Yosemiteen.

Vilvoittelua

Laskun aikana huomaa pienenpienen puron kasvavan vähän isommaksi puroksi,  kunnes se 10 mailin päässä on jo täysi koski. Matkan varrella on upeita pieniä vuoristolampia, jylhiä vuoria eri muodoissaan sekä peuroja yms. eläinkunnan ihmeitä - kerrassaan upea paikka.

Upean Tenaya Lake -järven rannalla pidettiin pienimuotoinen Picknic-lounas ja vietettiin pientä taukoa. Tenayan vesi oli yllättävän lämmintä, superkirkasta ja maisema oli kokonaisuudessaan upea. Tenaya on loistava taukopaikka Tiogan ylityksessä - suosittelen lämpimästi, ainakin näillä helteillä.

Tenayalta alkoi nopeampi lasku Yosemite laaksoon, joka on myöskin kerrassaan upea - vaikea kuvailla. Tulkaa katsomaan itse... Alhaalla laaksossa on kuumaa ja kuskia alkaa kuumuudessa ahdistamaan. Koska on sunnuntai, koko laakso on täynnä amerikkalaisia pullamössöturisteja, jotka kuumuuden takia eivät halua tulla ulos autostaan. He ajavat näköalan tai nähtävyyden viereen, laskevat tummennettua auton ikkunaa 10 cm alas ja räppäävät kuvan liikkuvasta autosta - todellinen Drive-In kansallispuisto!

Lake Tenaya - Yosemite

Yosemiten jälkeen on aika hakeutua yöpuulle, joten suunnaksi otettiin tien 140 varressa oleva Mariposa, joka kutsuu itseään portiksi Yosemiteen. Tie 140 polveilee Merced-joen rinnalla jyrkästi alaspäin - kohti Central Valley:ta. Ulkona on edelleen kuumaa ja mitä alemmaksi laaksoon laskeudutaan, sitä kuumemmaksi olotila käy - eikä sitä yhtään helpota 15 minuutin seisokki tietyömaan takia... Onneksi Mariposaan ei ole kuin 39 mailia, eli 39 minuutin ajo näillä tiellä.

Mariposan ensimmäinen kohde oli Best Western Yosemite Way Station -motelli. Näillä kulmilla kaikissa Best Western -motelleissa on ilmastointi. Harmiksi motelli oli täynnä, mutta respa ohjasti meidät Yosemite Inn:n luo kaupungin toiselle puolelle eikä se ollut huono vaihtoehto. Huone irtosi 109 $:lla ja oli siisti perushuone ilmastoinnilla.

Yosemite Valley